• Facebook
  • Blogger
  • Instagram
  • Bloglovin
  • Contact

Torstai ajateltavaa....


Huh hullua. Kuinka paljon meidän epävarmuudella, riittämättömyydellä ja vartaloilla rahastetaan. Sillä pyöritetään maailman taloutta ja kaikki on yhtä kulutusjuhlaa. Se joka keksi tämän bisneksen on nero. Mutta hulluahan se on, ei sitä voi kieltää. Miksi me ollaan niin epävarmoja? Miksi ollaan tyytymättömiä? Ja voiko koskaan millään saavuttaa täyttä tyytyväisyyttä? Entä jos vain pidettäisiin itsestämme, eikö se riittäisi. 

Mä tykkään mun vartalosta, naamasta, hiuksista, musta. Kyllästyin viime viikolla meikkaamiseen. Tällä hetkellä tulee käytettyä ripsiväriä, kulmakynää ja vähän puuteria viemään kiiltoa veke. Musta tuntuu että iho kiittää siitä, ettei sitä kyllästä pakkelilla. Uskon että jos vain hymyilee leveästi ja paljon, näyttää nätille. Tavoitteena mulla hymyillä niin paljon, että vanhana mulla on paljon hymyryppyjä. Mun mielestä loppujen lopuksi, ulkonäkö ei oo tärkeää. En valitse mun ystäviä ulkonäön perusteella. En valitse miestä jonka kanssa menen naimisiin ulkonäön perusteella. Kyllä siinä pakassa pitää olla muutakin kun sixpäkki ja kiharat hiukset, että mut saa hurmattua naimisiin. 

Sisäinen kauneus blaablaablaa sitä kuulutetaan joka puolella, ollaan kyllästyneitä siihen? Sisäinen kauneus ei paljon näy photoshopilla kyllästetyissä naismainoksissa. Sisäinen kauneus ei todellakaan ruoki taloutta niin paljoa kuin ulkoinen kauneus. Kyllä minä sen kauppakorkeakoulussa opiskelevana tiedän. En myöskään väitä etten välittäisi miltä näytän ulkoisesti. Olen välillä hyvinkin kriittinen itseni suhteen. Mutta ne hetket jolloin tunnen olevani kauneimmillani, ei ole niitä kun olen laittautunut viimeisen päälle. Jokainen hiussuortuva on ojennuksessa ja päällä on maailman kaunein mekko. Ne hetket on jotain ihan muuta. Ne on hetkiä kun hymyilen, hetkiä jolloin olen rakkaimpieni seurassa, hetkiä jolloin olen onnellinen. Hetkiä aamuyössä, hetkiä silmät kiinni alusvaatteillaan tanssiessa, hetkiä kun hengitän maailmaa. 

Ei mun koskaan tarvi olla täydellinen. Täydellisyys on tylsää. Rakastan mun epäkohtia, kyhmyä mun nenässä, arpia jaloissa, takkuisia hiuksia, vinksahtanutta hammasrivistöäni, hassua nauruani ja huonoa huumorintajuani. Ne tekee musta mut. On aina joku joka on parempi jossain asiassa kuin minä. Se on itseasiassa aika rauhoittavaa. Mutta kukaan ei oo paremmin minä kuin minä. Kukaan ei naura mun jutuille niin paljoa kuin minä. Kukaan ei nauti niistä asioista mistä mä nautin niin paljoa kuin minä. Kukaan muu ei oo kuin minä. Tai sinä. Me ollaan jokainen ainutlaatuisia. 

2 kommenttia:

Instagram
Instagram
Facebook
Bloglovin
Email
Copyright © 2016 FASHION STATEMENT.Design By Blogger Templates & Websoham. | Distributed By Gooyaabi Templates